Kun valaistun

Päässä hakkaa monia ajatuksia sekä ihmeellisempia asioita, olet päivästä toiseen samassa sumussa ja teet kaikki samalla tavalla. Joka päivä, 7 päivää viikossa.

Aamulla heräät, ruokit lapsen, käytät koiran, siivoat ja siinä sivussa viihdytät kirkuvaa lasta kun yrität jotain suuhusi laittaa. Kyyneleet polttaa silmissä, pala valtaa kurkun. Mietit päässä, ”tätäkö minä haluan seuraavan 17 vuoden ajan?”.  Tässä vaiheessa täytyy sanoa, piti se lapsi hankkia vaikka se arki on raskasta nuorelta yksinhuoltajalta. Silti tuo kirkuva ja huutava lapsi on se minun koko elämäni, jota rakastan ylikaiken.

Kaikkihan alkoi muutama vuosi takaperin kun erosin lapseni isästä. Olin juuri saanut tietää, että olen raskaana ja miesystäväni oli pettänyt minua 15-vuotiaan tytön kanssa. Se tunne myrsky minkä käyt 19-vuotiaana ja yksin ilman tukea oli aika kamala kokemus. Tämä kuitenki opetti paljon ja kasvatti henkisesti, jouduin ottamaan elämän haltuun ja olemaan aikuinen. Muutin takaisin kotiseudulleni perheeni pariin ja aloin elämään yksinhuoltajana.

Eron jälkeen asuin tyttäreni kanssa kaksistaan ja opettelin elämään äitinä. Haastavaa, koska en ole ollut ikinä pienten lasten kanssa tai vaihtanu koskaan vaippoja. Saati sitten miten raha-asiat huolehdit kun taloudessa asuu se toinenkin sinun lisäksi. Enää ei ollut sitä minää.

Muistan miten hankalaa oli ne ensimmäiset kuukaudet vastasyntyneen kanssa. Heräilin monta kertaa yössä syöttämään ja hyssyttämään vauvaa joka saattoi huutaa sen kaksi tai kolme tuntia syötön jälkeen. Olin kuin haamu, hiukset takussa olkapäillä ja nyrkin kokoiset silmäpussit. Kamala näky kerrakseen!

Puoli vuotta tyttäreni syntymän jälkeen aloin käymään ulkona kavereitteni kanssa ja nauttimaan nuoruudesta. Tapasin uusia ihmisiä, sain vertaistukea muilta nuorilta äideiltä ja sain ystäviä joiden kanssa pystyin jakamaan vauva-arjen. Kävin vauvakerhoissa ja lorukylvyissä, se arki loksahteli pikku hiljaa paikoilleen pala palalta. Tapasin yllättäen miehen johon ihastuin ja aloimme seurustella. Hän tuli meidän elämään ja vieläkin on samalla tiellä. Nyt olemme seurustelleet 1,5 vuotta ja meillä on hyvä parisuhde, kuitenkin jotain puuttuu. Mitä minä haluan?